sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Myytti 2.1 Kirahvin kaula evoluution todisteena

Kuva Koulun biologia 2 kirjasta. (Joel Kontisen blogista kopioituna)

Kirahvin pitkää kaulaa käytetään edelleen koulukirjoissa esimerkkinä evoluutiosta. Kuvissa kirahvit kurottelevat korkeiden puiden lehtiä ja oppilaalle uskotellaan, että tämä kurottelu on miljoonien vuosien kuluessa joko ohjannut suoraan geenikytkimiä (Lamarckin teorian mukaan) tai suosinut pitkäkaulaisia populaatiossa ja lyhytkaulaiset ovat ajan saatossa kuolleet nälkään, syöty pois tai nälkäisinä saaneet vähemmän lyhytkaulaisia jälkeläisiä korkeiden puiden maailmaan kituuttamaan (Darwinin teorian mukaan). Kirjan kuvassa lyhytkaulaiset lojuvat raatoina maassa, kun pitkäkaulaiset napostelevat meheviä lehtiä puun ylemmiltä oksilta. Juuri tätä darwinistista versiota koulujen kirjat tarjoavat oppilaille todellisena historiana.

Todellisuudessa kirahvi on laiduntaja ja syö enemmän ruohoa kuin lehtiä, jolloin pitkästä kaulasta ei ole syömisen kannalta kirjan kuvien esittämää hyötyä. Kirahvien täytyy myös etsiä vettä juodakseen ja sitä ei ole puiden ylälehdillä vaan yleensä maan tasossa ja kuivina aikoina vaikeissakin paikoissa matalalla.

WSOY:n ELÄMÄ kirja kuitenkin jatkaa kirahviesimerkkiä evoluution todisteena näin: "Synteettisen evoluutioteorian käsitys evoluutiosta: Muinaisten kirahvien kaula oli melko pitkä. Populaation yksilöiden kesken oli kuitenkin perinnöllisiä eroja kaulan pituudessa. Pitkäkaulaiset ylsivät paremmin syömään lehtiä, joten ne olivat paremmassa kunnossa ja saivat enemmän jälkeläisiä kuin lyhytkaulaiset. Lisääntymistehon ero sai sukupolvien mittaan aikaan sen, että pitkäkaulaisuus yleistyi. Välttämättä siis lyhytkaulaiset eivät kuolleet vaan lisääntyivät vähemmän; lyhytkaulaisuus harvinaistui vähitellen"

Oppilaille asia esitetään oppikirjoissa tällaisin sanamuodoin, joista saa käsityksen että asia olisi tutkittu ja todistettu. Mitään todisteita tällaisisten mielikuvituksellisten kertomusten todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole missään.

BIOS 1 yrittää todistella samaa: "... Darwinin mukaan kirahvien kaulan pituus muuntelee. Pitkäkaulaiset yksilöt saavat riittävästi ravintoa lehvästöstä, ja näin ne lisääntyvät tehokkaammin kuin lyhytkaulaiset. Näin jälkeläisissä yleistyy pitkäkaulaisuuden piirre. Monen sukupolven jälkeen luonnonvalinnan seurauksena kaikki kirahvit ovat pitkäkaulaisia" (kuvatekstiä sivulta 77)
(Että opiskelija varmasti ymmärtäisi asian, oppikirjan kuvassa on kaksi kirahvia: pitkä- ja lyhytkaulainen. Lyhytkaulainen tosin on poikanen.)

Mikko Tuuliranta kirjoittaa kirjassaan "Koulubiologian analyysi - evoluutio-opetus puntarissa" sivulla 138 näin: Tämä (kirahvien kaulan pituuden kehittyminen) on satua. Epäilen, että Darwin ei ollut koskaan edes nähnyt kirahveja - ei ainakaan lyhytkaulaisia, sillä sellaisia ei ole ollut eikä ole olemassa. Kirahvit ovat aina olleet pitkäkaulaisia; lyhyempikaulaisten fossiileja ei ole löydetty. Kirahvi on yksin omassa sarjassaan ja pitkästä kaulasta johtuen sillä on lukuisia erikoisominaisuuksia, joita muilla nisäkkäillä ei ole. Aikuisen uroskirahvin pää on 5,5 metrin, 60cm pitkä sydän lähes kolmen metrin korkeudessa. Verenkiertoelimistölle (kuten monille muillekin systeemeille ja rakenteille) tämä asettaa kovia vaatimuksia: Aina puhutaan siitä, miten kirahvi syö puunlehtiä. Mutta todellisuudessa kirahvi on laiduntaja siinä kuin lehmäkin; kirahvi syö enemmän ruohoa kuin lehtiä. Kun kirahvi alkaa laiduntaa, "veri valuu päähän"; äkisti kohonnut verenpaine aiheuttaisi verenvuotoja aivoihin ja silmän verkkokalvolle, elleivät ne olisi nerokkaasti suojellut. Korkea laskimopaine aiheuttaisi säärihaavoja, ellei kirahvin sääriä peittäisi erikoisrakenteinen nahka. Tätä innovaatiota käytetään hyväksi pitkillä avaruuslennoilla ja ihmisen säärihaavojen hoidossa (CircAid-system). Kaulan lisäksi darwinistien pitäisi siis selittää myös näiden muiden ominaisuuksien kehittyminen. Eikä kaulankaan kasvun selitykseksi riitä se, että jokin mutaatio sai aikaan kaulanikamien paksuuntumisen: kirahvin, päinvastoin kuin muiden nisäkkäiden kaulanikamia yhdistää pallonivel - siis samanlainen, joka meillä on olkapäässä."

Myytti 2.1 Kirahvin kaula evoluution todisteena - kumottu: Kirahvit ovat laiduntajia ja syövät enemmän ruohoa kuin puiden lehtiä. Lyhytkaulaisia kirahveja ei tunneta. Ei ole mitään tieteellisiä todisteita, että kirahveilla olisi koskaan ollut lyhyempi kaula. Miten pallonivelistä koostuva kaularanka olisi kehittynyt? Millään muulla nisäkkäällä ei ole vastaavaa rakennetta. Nykytieteellä ei ole tähän tieteellistä selitystä. Kirahvien kaulan pitkittyminen ajan saatossa on puhtaasti satuilua. Se ei perustu tieteelliseen tutkimukseen.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Myytti 1.5 purukalusto evoluution todisteena

Purukalusto mainitaan usein oppikirjoissa todisteena evoluutiosta. Niin myös Otavan 9. luokan koulukirjassa "Ihminen", s. 128 olevassa kuvassa, jossa evoluution todisteena esitetään surkastumien joukossa terävät kulmahampaat sekä viisaudenhampaat.

Kirurgi Mikko Tuuliranta toteaa kirjassaan "Koulubiologian analyysi - evoluutio-opetus puntarissa" s.159 näin:

"Terävät kulmahampaat: Miksi ihmisellä ei saisi olla teräviä kulmahampaita, vaikka hänet olisi luotu suoraan ihmiseksi? Terävät kulmahampaat ovat käytännölliset, jopa tarpeelliset, jos saa pureskella esimerkiksi puolikuivaa, sitkeää leipää tai porkkanaa. Ovatko terävät hampaat petojen ja apinoiden yksinoikeus? Olisimmeko kehittyneempiä, jos kulmahampaamme olisivat tylsät?"

"Viisaudenhampaat: Ne lienevät jonkinlainen surkastuma tai kehityshäiriö - mutta sehän todistaa devoluutiosta eli taantumisesta, ei evoluutiosta. Monilla nykyihmisillä leukaluu on niin surkastunut, että takimmaisille poskihampaille ei tahdo olla tilaa ja hampaan kasvu häiriintyy. Fossiilitutkijat ovat todenneet, että esim. neandertalinihmisellä ei ollut näitä ongelmia, koska hänen leukaluunsa oli kehittynyt. Myös hänen kallonsa oli pitkulaisempi, koska takaraivokuopassa sijaitsevat pikkuaivot olivat suuremmat. Siksi hänen motoriikkansa ja tasapainonsa olivat ilmeisesti kehittyneemmät kuin nykyihmisen. Geneetikko James Crow'n mukaan "luolamies oli rautaa"."

Crow'n mukaan nykyihmisen geneettinen rappio on edennyt pelottavan pitkälle.

Myytti 1.5 purukalusto evoluution todisteena: kumottu. Kulmahampaiden terävyys ei todista evoluutiosta. Niistä on ollut aina ihmiselle hyötyä ja ne ovat edelleen hyödylliset. Mikään ei pakota meitä ajattelemaan, että terävät kulmahampaat olisivat kehittyneet jostakin tylpästä versiosta tai että ne olisivat periytyneet eläimiltä ihmisille. Viisaudenhampaat puolestaan todistavat devoluutiosta eli että ihminen rappeutuu eikä kehity. DNA tutkimus on paljastanut että ihmisen perimä rappeutuu nopeasti ja rappeutumisen syyt ovat olleet aina olemassa. Tämän DNA tutkimuksen tekemän havainnon mukaan ihminen on aina rappeutunut eikä ole koskaan kehittynyt.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Myytti 1.4 ihmisellä vilkkuluomi


Mikä on saanut jotkut tutkijat kuvittelemaan että meillä ihmisillä olisi vilkkuluomi niinkuin esimerkiksi matelijoilla? Oppikirjoissa kuvataan ihmisen silmän osa, joka on nimetty vilkkuluomeksi. Eläimillä vilkkuluomi toimii ikäänkuin kolmantena luomena, jonka tehtävä on suojata ja puhdistaa silmää. Onko ihmisillä todellakin jäänne tällaisesta vilkkuluomesta niinkuin oppikirjat ja wikipediankin artikkeli väittävät?

Mikko Tuuliranta kirjoittaa Koulubiologian analyysi - evoluutio-opetus puntarissa kirjassaan sivulla 158 näin: "Silmän vilkkuluomen jäänne: Ihmissilmän sisäkulma on matala verrattuna ulkokulmaan, koska siinä sijaitsee plica semilunaris-niminen elastinen ja poimuttunut limakalvorakenne, jota asiaa tuntemattomat darwinistit nimittävät eläinten vikkuluomen jäänteeksi. Plica semilunaris ei eloonjäämisen kannalta liene välttämätön, mutta silti hyvä olemassa: Siihen purkaantuu kyynelkanava, jonka kautta kyynelneste pääsee kostuttamaan koko silmän tippumatta heti pois. Plican ulkopinta erittää ainutlaatuista limaa, joka on kyynelnesteen yksi komponentti. Plica on tahmea; kyynelnesteen sekä silmämunan ja silmäluomien liikkeiden yhteisvaikutuksesta silmään päässyt pöly kerääntyy tahmeaksi möhkäleeksi silmän sisäkulmaan, josta se on helppo pyyhkäistä pois. Ilman sitä ihminen todennäköisesti sokeutuisi pölymyrskyssä. Plica sallii silmämunan suuren liikkuvuuden ja sitä kautta laajan näkökentän ilman tarvetta kääntää päätä. Plica semilunaris ei ole homologinen eläinten silmän vilkkuluomen kanssa eikä ole surkastuma."

Myytti 1.4 ihmisellä vilkkuluomi - kumottu. Kyseessä yksinkertaisesti ei ole eläinkunnasta tuttu vilkkuluomi, vaan täysin erilainen rakenne, jolla on eri toiminnnot. Kyseessä ei ole edes homologia eli samankaltaisuus, vaan kyse on puhtaasti nimeämisestä, joka perustuu tietämättömyyteen ja myös tarkoitukselliseen vihjailuun elimen alkuperään surkastuneena eläimen vilkkuluomena. Tarkempi tarkastelu osoittaa ihmisen Plica semilunaris limakalvorakenteen olevan täysin erilainen elin kuin eläinten vilkkuluomi.