sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Myytti 2.1 Kirahvin kaula evoluution todisteena

Kuva Koulun biologia 2 kirjasta. (Joel Kontisen blogista kopioituna)

Kirahvin pitkää kaulaa käytetään edelleen koulukirjoissa esimerkkinä evoluutiosta. Kuvissa kirahvit kurottelevat korkeiden puiden lehtiä ja oppilaalle uskotellaan, että tämä kurottelu on miljoonien vuosien kuluessa joko ohjannut suoraan geenikytkimiä (Lamarckin teorian mukaan) tai suosinut pitkäkaulaisia populaatiossa ja lyhytkaulaiset ovat ajan saatossa kuolleet nälkään, syöty pois tai nälkäisinä saaneet vähemmän lyhytkaulaisia jälkeläisiä korkeiden puiden maailmaan kituuttamaan (Darwinin teorian mukaan). Kirjan kuvassa lyhytkaulaiset lojuvat raatoina maassa, kun pitkäkaulaiset napostelevat meheviä lehtiä puun ylemmiltä oksilta. Juuri tätä darwinistista versiota koulujen kirjat tarjoavat oppilaille todellisena historiana.

Todellisuudessa kirahvi on laiduntaja ja syö enemmän ruohoa kuin lehtiä, jolloin pitkästä kaulasta ei ole syömisen kannalta kirjan kuvien esittämää hyötyä. Kirahvien täytyy myös etsiä vettä juodakseen ja sitä ei ole puiden ylälehdillä vaan yleensä maan tasossa ja kuivina aikoina vaikeissakin paikoissa matalalla.

WSOY:n ELÄMÄ kirja kuitenkin jatkaa kirahviesimerkkiä evoluution todisteena näin: "Synteettisen evoluutioteorian käsitys evoluutiosta: Muinaisten kirahvien kaula oli melko pitkä. Populaation yksilöiden kesken oli kuitenkin perinnöllisiä eroja kaulan pituudessa. Pitkäkaulaiset ylsivät paremmin syömään lehtiä, joten ne olivat paremmassa kunnossa ja saivat enemmän jälkeläisiä kuin lyhytkaulaiset. Lisääntymistehon ero sai sukupolvien mittaan aikaan sen, että pitkäkaulaisuus yleistyi. Välttämättä siis lyhytkaulaiset eivät kuolleet vaan lisääntyivät vähemmän; lyhytkaulaisuus harvinaistui vähitellen"

Oppilaille asia esitetään oppikirjoissa tällaisin sanamuodoin, joista saa käsityksen että asia olisi tutkittu ja todistettu. Mitään todisteita tällaisisten mielikuvituksellisten kertomusten todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole missään.

BIOS 1 yrittää todistella samaa: "... Darwinin mukaan kirahvien kaulan pituus muuntelee. Pitkäkaulaiset yksilöt saavat riittävästi ravintoa lehvästöstä, ja näin ne lisääntyvät tehokkaammin kuin lyhytkaulaiset. Näin jälkeläisissä yleistyy pitkäkaulaisuuden piirre. Monen sukupolven jälkeen luonnonvalinnan seurauksena kaikki kirahvit ovat pitkäkaulaisia" (kuvatekstiä sivulta 77)
(Että opiskelija varmasti ymmärtäisi asian, oppikirjan kuvassa on kaksi kirahvia: pitkä- ja lyhytkaulainen. Lyhytkaulainen tosin on poikanen.)

Mikko Tuuliranta kirjoittaa kirjassaan "Koulubiologian analyysi - evoluutio-opetus puntarissa" sivulla 138 näin: Tämä (kirahvien kaulan pituuden kehittyminen) on satua. Epäilen, että Darwin ei ollut koskaan edes nähnyt kirahveja - ei ainakaan lyhytkaulaisia, sillä sellaisia ei ole ollut eikä ole olemassa. Kirahvit ovat aina olleet pitkäkaulaisia; lyhyempikaulaisten fossiileja ei ole löydetty. Kirahvi on yksin omassa sarjassaan ja pitkästä kaulasta johtuen sillä on lukuisia erikoisominaisuuksia, joita muilla nisäkkäillä ei ole. Aikuisen uroskirahvin pää on 5,5 metrin, 60cm pitkä sydän lähes kolmen metrin korkeudessa. Verenkiertoelimistölle (kuten monille muillekin systeemeille ja rakenteille) tämä asettaa kovia vaatimuksia: Aina puhutaan siitä, miten kirahvi syö puunlehtiä. Mutta todellisuudessa kirahvi on laiduntaja siinä kuin lehmäkin; kirahvi syö enemmän ruohoa kuin lehtiä. Kun kirahvi alkaa laiduntaa, "veri valuu päähän"; äkisti kohonnut verenpaine aiheuttaisi verenvuotoja aivoihin ja silmän verkkokalvolle, elleivät ne olisi nerokkaasti suojellut. Korkea laskimopaine aiheuttaisi säärihaavoja, ellei kirahvin sääriä peittäisi erikoisrakenteinen nahka. Tätä innovaatiota käytetään hyväksi pitkillä avaruuslennoilla ja ihmisen säärihaavojen hoidossa (CircAid-system). Kaulan lisäksi darwinistien pitäisi siis selittää myös näiden muiden ominaisuuksien kehittyminen. Eikä kaulankaan kasvun selitykseksi riitä se, että jokin mutaatio sai aikaan kaulanikamien paksuuntumisen: kirahvin, päinvastoin kuin muiden nisäkkäiden kaulanikamia yhdistää pallonivel - siis samanlainen, joka meillä on olkapäässä."

Myytti 2.1 Kirahvin kaula evoluution todisteena - kumottu: Kirahvit ovat laiduntajia ja syövät enemmän ruohoa kuin puiden lehtiä. Lyhytkaulaisia kirahveja ei tunneta. Ei ole mitään tieteellisiä todisteita, että kirahveilla olisi koskaan ollut lyhyempi kaula. Miten pallonivelistä koostuva kaularanka olisi kehittynyt? Millään muulla nisäkkäällä ei ole vastaavaa rakennetta. Nykytieteellä ei ole tähän tieteellistä selitystä. Kirahvien kaulan pitkittyminen ajan saatossa on puhtaasti satuilua. Se ei perustu tieteelliseen tutkimukseen.


6 kommenttia:

  1. Eli kun lähdetään linjalle "kukaan ei ole löytänyt tätä -> sitä ei ole olemassa", voidaan romuttaa samalla Tuulirannan rakas jumalolento. Kukaan ei ole sitä löytänyt -> sitä ei ole olemassa. Vai mitenkäs se olikaan?

    Myöskin olisi ihan kiva, jos sattuisi ottamaan huomioon lähteet. Tuulirannan tekstissä ei kerrota mitään lähteitä sille, että kirahvi söisi pääasiassa ruohoa. Hassusti luonnonsuojelualueet, eläintarhat jne (joissa ihan oikeasti näitä eläimiä on ja niitä tutkitaan) kertovat aivan toista tarinaa...

    Mutta hienoa, että vedät yksittäisen ihmisen lähteettömästä materiaalista johtopäätöksiä. Eipähän tarvitse pelätä, että joku vielä uskoo tätä sivustoa :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mikko Tuuliranta vastaa kommenttiin:

    Kirahvin ruokavaliosta:

    Kysymys kirahvin pitkästä kaulasta ja ruokavaliosta on sivuraiteilla käytävää keskustelua, jos aihe on elämän synty ja makroevoluutio eli kokonaan uudenlaisten elämänmuotojen kehitys alun ”yksinkertaisuudesta”. Sama koskee ihmisen ”häntäluuta”. Englanninkielessä tätä kutsutaan red herring-argumentiksi eli hämäystaktiikaksi. Sitä käytetään silloin kun halutaan siirtää keskustelu sivuraiteille pois kiusallisesta pääasiasta.

    Se, että olen kuitenkin käsitellyt niitä lähiaikoina ilmestyvässä Koulubiologian analyysissani, johtuu ainoastaan siitä, että koulukirjat (paremman puutteessa) kuvaavat niitä evoluution todisteina.

    Unknown riemastui väitteestäni, että kirahvi syö myös ruohoa. Tämä väite olisi siis vedetty ”yksittäisen ihmisen lähteettömästä materiaalista”. Mutta Wikipedia kertoo mm., että ”They also feed on shrubs, grass and fruit”. Tässä on viite numero 8, joka viittaa J. Kingdon´n kirjaan East
    African Mammals: An Atlas of Evolution in Africa, Volume 3, Part B. University of Chigaco Press. p. 313 – 37. www.weloennig.de/Giraffe.pdf (joka on referenssiluettelossani) toteaa mm:

    (1b) The suggestion by R. E. Simmons and L. Scheepers of sexual selection was, however, not offered as a supplement to Darwin's explanation (feeding competition), but rather as an alternative. In the abstract of their article "Winning by a neck: Sexual selection in the evolution of giraffe" (American Naturalist 148 : 771-786, 1996) they say, among other things: "A classic example of extreme morphological adaptation to the environment is the neck of the giraffe (Giraffa camelopardalis), a trait that most biologists since Darwin have attributed to competition with other mammalian browsers. However, in searching for present-day evidence for the maintenance of the long neck, we find that during the dry season (when feeding competition should be most intense) giraffes generally feed from low shrubs, not tall trees; females spend over 50% of their time feeding with their necks horizontal; both sexes feed faster and most often with their necks bent; and other sympatric browsers show little foraging height partitioning. Each result suggests that long necks did not evolve specifically for feeding at higher levels. sometric scaling of neck-to-leg ratios from the okapi Okapia johnstoni indicates that giraffe neck length has increased proportionately more than leg length – an unexpected and physiologically costly method of gaining height. We thus find little critical support for the Darwinian feeding competition idea. [Here follow their arguments for sexual selection, which I do not want to address until the second part.] ...We conclude that sexual selection has been overlooked as a possible explanation for the giraffe's long neck, and on present evidence it provides a better explanation than one of natural selection via feeding competition".

    Referenssiluettelossani olevat kaksi muutakin viitettä kertovat kirahvin olevan myös laiduntaja eli ruohonsyöjä (mutta nehän ovatkin kreationistisista lähteistä eli täysin irrelevantteja!). Mm. The Desing of Life kertoo, että öisin, kun kirahvi on levossa, makuulla, se syö ruohoa. Se, että kirahvi söisi ruohoa, jopa enemmän kuin akasia-puun lehtiä, ei ole omaa keksintöäni. Valitettavasti olen toist. hukannut ko. lähteen, mutta tämä tuskin suuri puute on. Evoluutiokysymyksen kannalta tämä on kuitenkin täysin toisarvoinen seikka, red herring. Riittää kun toteamme, että kirahvi syö paitsi puiden ja puskien lehtiä, myös ruohoa, hedelmiä ja jopa raatoja.

    VastaaPoista
  4. Mikko Tuuliranta jatkaa:

    Unknown kirjoittaa myös: ”Eli kun lähdetään linjalle ”kukaan ei ole löytänyt tätä” – sitä ei ole olemassa”, voidaan romuttaa samalla Tuulirannan rakas jumalolento…”

    Tätä voisi kutsua vaikkapa ”pseudoteologiseksi pseudoargumentiksi”. Ainakin ns. vakaumukselliset darwinistit väittävät, että evoluutio (=elämän spontaani synty + kaikki muu sen jälkeen), on fakta – ja nimenomaan tieteellinen fakta (vaikka todellisuudessa faktalla ei pitäisi olla mitään tekemistä ainakaan luonnontieteiden kanssa). Mutta minä en väitä, että Jumalan olemassaolo on fakta: ”Faktoistamme” ja uskostamme huolimatta Jumala joko on tai ei ole. Minä vain uskon, että Jumala on, en väitä, että tietäisin sen –että Hänet olisi ”havaittu”. Uskoa Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen voidaan ainoastaan perustella. Koulubiologian analyysissani tuon ilmi useita seikkoja, joiden perusteella on syytä perustellusti epäillä, että luonnontieteet ja luonnonhistoria eivät tunne sellaista elämän syntyä ja evoluutiota kuin mitä lapsille tarkoitetut koulukirjamme opettavat. Ja kun näin on, kovin montaa vaihtoehtoa ei jää, ei ainakaan ”tieteellistä”. Siitähän voi seurata sitä, mitä esim. Richard Lewontin on niin aina pelännyt ja kammonnut: Luojan jalka ovenraossa!

    VastaaPoista
  5. Evoluutio ei ole yhtä kuin elämän sponttaani synty+kaikki muut sen jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Nippe: sitä se nimenomaan evolutionistien mielestä on. Heille aukkojen evoluutio on selitys kaikkeen, universumin tähtien ja galaksien evoluutiosta lähtien. Se on täyttä humpuukia.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.