sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Myytti 1.1: surkastumat evoluution todisteena - jaokkeinen lihas



Otavan 9. luokan tuoreessa oppikirjassa "Ihminen" vuodelta 2011, esitetään kuva ihmisen "surkastumista" sivulla 128. Kuvateksti kertoo lisäksi "Ihmisellä on surkastuneita elimiä. Monilla muilla selkärankaisilla vastaava elin on vielä käytössä".

Mutta onko kyseessä todella surkastuma vai onko tämä vain esimerkki samankaltaisuuden (homologia) havaitsemisesta yhdistettynä tietämättömyyteen elimen todellisesta funktiosta?

Eli onko kyse tällaisesta yksinkertaisesta virhepäättelystä: A näyttää melko samanlaiselta kuin B. En tiedä mikä tarkoitus A:lla on ympäristössään. A on siis surkastunut B:stä.

Tällainen päättely ei ole pelkästään virheellistä, vaan se on myös älyllistä laiskuutta, joka voi johtaa siihen, ettei ymmärryksemme ihmiskehon toiminnasta lisäänny, vaan monet tärkeät toiminnot ja toimintoketjut jäävät tällaisten uskomusten vuoksi selvittämättä.

Mikko Tuuliranta (lääket.lis., kirurgian erik. lääkäri) on kirjassaan "Koulubiologian analyysi - evoluutio-opetus puntarissa" 2011, analysoinut suomalaisissa koulukirjoissa esitettyjä väitteitä ihmisen "surkastumista". Lainaamme seuraavassa suoraan hänen kirjansa tekstiä sivuilta 157-160.


Myytti 1.1. Jaokkeiset lihakset surkastumia

"Suora vatsalihas ('pyykkilautalihas') on ihmisen ainoa jaokkeinen lihas, kaikki muut lihaksemme ovat jaokkeettomia. Suoran vatsalihaksen jaokkeisuus kertoo yhteisestä alkuperästä kalojen kanssa" (Elämä s. 32)

"Vatsaleikkauksia tehneenä kirurgina ja asioihin jonkin verran perehtyneenä, voin kertoa, että oppikirjojemme väittämät jaokkeisesta vatsalihaksesta (musculi recti abdominis) kehitysopillisena surkastumana ovat virheellisiä. Suorat vatsalihakset ulottuvat kylkiluista häpyluihin keskiviivan molemmin puolin. Jaokkeilla tarkoitetaan niiden yläosissa olevia 3-5 poikittaista jänteistä osaa (engl. tendinous fibres). Ne liittyvät oikean- ja vasemmanpuoleisia vinoja vatsalihaksia keskiviivassa yhdistävään lujaan ja elastiseen "vatsajänteeseen" (lat. linea alba), joka on melkoisen monimutkainen kollageenisäikeistä muodostunut toiminnallinen konstruktio ulottuen miekkalisäkkeestä pari senttiä navan alapuolelle. Suorien vatsalihasten jaokkeiden kollageenisäikeet integroituvat toiminnallisesti linea albaan. Ihmisen vatsaontelon yläosa on joustava ns. hengittävä osa alaosan ollessa kiinteämpi ja vähemmän joustava. Hengittäminen, samoin kuin äidin sopeutuminen raskauteen, olisi hankalaa ilman elastista linea albaa, joka ankkuroituu suorien vatsalihasten jaokkeisiin antaen lisälujuutta vatsaontelon etuseinälle. Linea alba ja lihasjaokkeet päättyvät pari senttiä navan alapuolella, josta alkaa vatsaontelon vähemmän joustava osa, jossa vatsanpeitteisiin kohdistuu myös suurempi paine." (Mikko Tuuliranta - Koulubiologian analyysi 2011 s.157-158)

Myytti 1.1: kumottu. Ei ole perusteltua väittää, että kyseessä olisi surkastuma. Jaokkeista vatsalihasta voidaan perustellummin pitää hyvin suunniteltuna ihmiselle välttämättömänä rakenteena, mm. hengittämistä ja raskausaikaa varten. Jaokkeisten lihasten tulkinta surkastumaksi kertoo vain kirjoittajan ajattelusta, mielikuvituksen vapaudesta ja mahdollisesta tietämättömyydestä kyseisen elimen toiminnoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.